kuusi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kuusi
Wikipedia
Katso artikkeli 6 (luku) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

kuusi (27)

  1. (kardinaaliluku) numero 6, roomalaisilla numeroilla merkittynä VI, luku viiden ja seitsemän välissä; vastaava järjestysluku: kuudes

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkʷuːsi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuusi kuudet
genetiivi kuuden kuusien
(kuutten)
partitiivi kuutta kuusia
akkusatiivi kuusi; kuuden kuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuudessa kuusissa
elatiivi kuudesta kuusista
illatiivi kuuteen kuusiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuudella kuusilla
ablatiivi kuudelta kuusilta
allatiivi kuudelle kuusille
muut sijamuodot
essiivi kuutena kuusina
translatiivi kuudeksi kuusiksi
abessiivi kuudetta kuusitta
instruktiivi kuusin
komitatiivi kuusine
Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi 6 6:t
genetiivi 6:n 6:ien
 
partitiivi 6:ta 6:ia
akkusatiivi 6; 6:n 6:t
sisäpaikallissijat
inessiivi 6:ssa 6:issa
elatiivi 6:sta 6:ista
illatiivi 6:een 6:iin
ulkopaikallissijat
adessiivi 6:lla 6:illa
ablatiivi 6:lta 6:ilta
allatiivi 6:lle 6:ille
muut sijamuodot
essiivi 6:na 6:ina
translatiivi 6:ksi 6:iksi
abessiivi 6:tta 6:itta
instruktiivi 6:in
komitatiivi 6:ine

Etymologia[muokkaa]

kantauralin kutte ~ *kuute (UEW)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

iltakuusi, kuusikanta, kuusikulmio, kuusikymmentä, kuusisataa, kuusitahokas, kuusitoista, kuusivuotias, kuusimitta

Substantiivi[muokkaa]

Kuusi (Picea abies)

kuusi (24)

  1. kuusipuu, kuusten suvun (Picea) puu
  2. erityisesti metsäkuusi (Picea abies)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːsi/, [ˈkʷuːsi]
  • tavutus: kuu‧si

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuusi kuuset
genetiivi kuusen kuusien
kuusten
partitiivi kuusta kuusia
akkusatiivi kuusi;
kuusen
kuuset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuusessa kuusissa
elatiivi kuusesta kuusista
illatiivi kuuseen kuusiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuusella kuusilla
ablatiivi kuuselta kuusilta
allatiivi kuuselle kuusille
muut sijamuodot
essiivi kuusena
(kuusna)
kuusina
translatiivi kuuseksi kuusiksi
abessiivi kuusetta kuusitta
instruktiivi kuusin
komitatiivi kuusine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuuse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuus-

Etymologia[muokkaa]

kantauralin kuse tai *kose; Vastineita sukukielissä: karjalan ja vatjan kuusi, viron kuusk, pohjoissaamen guossa, ersän ja mokšan куз (kuz), niittymarin ja vuorimarin кож (kož), udmurtin кыз (kyz), komisyrjäänin коз (koz), mansin хо̄вт (howt), hantin hol, nenetsin хады (hādī) ja selkupin ӄут (qūt). Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

harjakuusi, hevonkuusi, hopeakuusi, jalokuusi, joulukuusi, kitukuusi, korpikuusi, kuusenhako, kuusenhavu, kuusenjalka, kuusenkerkkä, kuusenkynsikääpä, kuusenkynttilä, kuusenkäpy, kuusenkääpä, kuusenleppärousku, kuusennaava, kuusenneulanen, kuusenneulasnahikas, kuusennäre, kuusenpunikkitatti, kuusensuomuorakas, kuusensuopursuruoste, kuusiaita, kuusihalko, kuusijuhla, kuusilauta, kuusimetsä, kuusipeura, kuusipuu, kuusityräkki, käärmekuusi, lehtikuusi, marjakuusi, metsäkuusi, okakuusi, pöytäkuusi, saksankuusi

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuusi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kuusi

  1. (taivutusmuoto) sanasta kuu + -si
  2. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta kuu + -si
  3. (taivutusmuoto) monikko sanasta kuu + -si

Vatja[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

kuusi

  1. (kardinaaliluku) kuusi, lukua 6 vastaava sana

Liittyvät sanat[muokkaa]

  • kuvvõiᴢ (kardinaalilukua vastaava järjestysluku)

Substantiivi[muokkaa]

kuusi

  1. kuusi (puu)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuusi Eesti Keele Instituutin vatjan kielen sanakirjassa (viroksi)
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 264. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.