suku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku (1-M)

  1. sosiaalinen ryhmä, joka jakautuu äidin ja isän sukulaisiin sekä lapsiin
    Koko heimo ja lähisukulaiset muodostavat suvun laajasti katsottuna.
  2. (biologia) tieteellisen luokittelun taso, johon kuuluu samankaltaisia lajeja
    Varpunen ja pikkuvarpunen kuuluvat varpusten sukuun.
  3. (kielitiede) joissakin kielissä lähinnä nominien suvullista jakoa tarkoittava termi, joka voi käydä ilmi esimerkiksi sanan artikkelista
    Joidenkin kielten sanat jakautuvat sukuihin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsʷukʷu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi suku suvut
genetiivi suvun sukujen
(sukuin)
partitiivi sukua sukuja
akkusatiivi suku; suvun suvut
Sisäpaikallissijat
inessiivi suvussa suvuissa
elatiivi suvusta suvuista
illatiivi sukuun sukuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi suvulla suvuilla
ablatiivi suvulta suvuilta
allatiivi suvulle suvuille
Muut
essiivi sukuna sukuina
translatiivi suvuksi suvuiksi
abessiivi suvutta suvuitta
instruktiivi suvuin
komitatiivi sukuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Fila[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö

Futuna[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. heimo, kansa

Mele[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö