suku

Suomi

Suku [1]

Meles-suvun [2] lajeja

Suku [3] (englanniksi)

Substantiivi

suku (1-M)

1. sosiaalinen ryhmä, joka jakautuu äidin ja isän sukulaisiin sekä lapsiin

   Koko heimo ja lähisukulaiset muodostavat suvun laajasti katsottuna.

2. (biologia, taksonomia) tieteellisen luokittelun taso, johon kuuluu samankaltaisia lajeja

   Varpunen ja pikkuvarpunen kuuluvat varpusten sukuun.

3. (kielitiede) joissakin kielissä lähinnä nominien suvullista jakoa tarkoittava termi, joka voi käydä ilmi esimerkiksi sanan artikkelista, kieliopillinen suku

   Joidenkin kielten sanat jakautuvat sukuihin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuku/, [ˈsʷukʷu]
• tavutus: su‧ku

Etymologia

• johdos *suke-vartalosta, josta myös sueta, sukeutua yms.; *Suke-vartalo lienee indoeurooppalainen laina.

Käännökset

1. sosiaalinen suku

englanti: relatives, (extended) family, extended family, kin indonesia: suku italia: parenti m. monikko, famiglia allargata f. liivi: sug ranska: famille f., lignée f. ruotsi: släkt, släkte

saksa: Familie f., Verwandten tšekki: rodina f. turkki: aile ukraina: рід m., родина f. venäjä: род m.

2. biologinen suku

azeri: cins englanti: genus italia: genere m. latina: genus n. liettua: giminė f. ranska: genre m.

ruotsi: släkt turkki: cins ukraina: рід m. uzbekki: urug' venäjä: род m. viro: sugukond

3. kieliopillinen suku

englanti: (grammatical) gender espanja: género m. italia: genere m. liettua: giminė f. puola: rodzaj m. ranska: genre m. ruotsi: genus

saksa: Genus n., Geschlecht n. tšekki: rod m. turkki: cinsiyet ukraina: рід m. venäjä: род m. viro: sugu, grammatiline sugu

Liittyvät sanat

• heimo, klaani, lahko
• perhe

Johdokset

• adjektiivit: jalosukuinen, sukuinen, suvullinen, suvuton
• adverbit: suvuittain, suvullisesti
• substantiivit: sukulainen
• verbit: sukuloida

Yhdyssanat

aatelissuku, feminiinisuku, hallitsijasuku, ihmissuku, keisarisuku, kuningassuku, lähisuku, maskuliinisuku, miessuku, naissuku, pappissuku, ruhtinassuku, sukuelin, sukuhaara, sukuhauta, sukuhistoria, sukuhormoni, sukujuhla, sukujuuri, sukukalleudet, sukukalleus, sukukansa, sukukartano, sukukieli, sukukokous, sukukunta, sukukypsä, sukulinja, sukuluettelo, sukunimi, sukunimistö, sukunäkö, sukuoikeus, sukuomaisuus, sukuominaisuus, sukuosa, sukupaperit, sukuperimys, sukuperintö, sukuperä, sukupiirre, sukupolvi, sukupuoli, sukupuu, sukupuutto, sukurasite, sukurasitus, sukurauhaset, sukuromaani, sukurutsa, sukurutsaus, sukuselvitys, sukusiitos, sukusolu, sukutalo, sukutaulu, sukutila, sukututkija, sukututkimus, sukuvaakuna, sukuvietti, sukuviha, sukuvika, sukuyhtiö, sukuylpeys, suvunnimi, talonpoikaissuku

Aiheesta muualla

• suku Kielitoimiston sanakirjassa
• suku Tieteen termipankissa
• Artikkelit 301, 335, 3807 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Fila

Substantiivi

suku

1. häntä, pyrstö

Indonesia

Substantiivi

suku

1. heimo, kansa

Mele

Substantiivi

suku

1. häntä, pyrstö