suku

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku (1-M)

  1. sosiaalinen ryhmä, joka jakautuu äidin ja isän sukulaisiin sekä lapsiin
    Koko heimo ja lähisukulaiset muodostavat suvun laajasti katsottuna.
  2. (biologia) tieteellisen luokittelun taso, johon kuuluu samankaltaisia lajeja
    Varpunen ja pikkuvarpunen kuuluvat varpusten sukuun.
  3. (kielitiede) joissakin kielissä lähinnä nominien suvullista jakoa tarkoittava termi, joka voi käydä ilmi esimerkiksi sanan artikkelista
    Joidenkin kielten sanat jakautuvat sukuihin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsʷukʷu]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sukukalleus, sukuluettelo, sukunimi, sukunimistö, sukunäkö, sukuoikeus, sukuomaisuus, sukuominaisuus, sukupaperit, sukuperimys, sukuperintö, sukuperä, sukupiirre, sukupolvi, sukupuoli, sukupuu, sukurasite, sukurauhaset, sukurutsaus, sukuselvitys, sukusiitos, sukusolu, sukutaulu, sukutila, sukututkimus, sukuvaakuna, sukuvietti, sukuviha, sukuyhtiö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Fila[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö

Futuna[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. heimo, kansa

Mele[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö