kutonen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kutonen (38)
- (arkikieltä) kuutonen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkut̪onen/
- tavutus: ku‧to‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kutonen | kutoset |
| genetiivi | kutosen | kutosten kutosien |
| partitiivi | kutosta | kutosia |
| akkusatiivi | kutonen; kutosen |
kutoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutosessa | kutosissa |
| elatiivi | kutosesta | kutosista |
| illatiivi | kutoseen | kutosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutosella | kutosilla |
| ablatiivi | kutoselta | kutosilta |
| allatiivi | kutoselle | kutosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutosena (kutosna) |
kutosina |
| translatiivi | kutoseksi | kutosiksi |
| abessiivi | kutosetta | kutositta |
| instruktiivi | – | kutosin |
| komitatiivi | – | kutosine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kutose- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kutos- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kutonen Kielitoimiston sanakirjassa