kiska

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiska (9)[1]

  1. (puhekieltä) kioski
    käväistä kiskalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiskɑ/
  • tavutus: kis‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiska kiskat
genetiivi kiskan kiskojen
(kiskain)
partitiivi kiskaa kiskoja
akkusatiivi kiska;
kiskan
kiskat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiskassa kiskoissa
elatiivi kiskasta kiskoista
illatiivi kiskaan kiskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiskalla kiskoilla
ablatiivi kiskalta kiskoilta
allatiivi kiskalle kiskoille
muut sijamuodot
essiivi kiskana kiskoina
translatiivi kiskaksi kiskoiksi
abessiivi kiskatta kiskoitta
instruktiivi kiskoin
komitatiivi kiskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Anagrammit[muokkaa]

kaksi, kaski, sakki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kiska Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9