kahdentaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kahdentaa (54-J) (taivutus[luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑhdent̪ɑːˣ/
- tavutus: kah‧den‧taa
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kaksi (kahde- + -nta- + -a)[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kahdennus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 ntA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.