-nta-

Suomi

Suffiksi

-nta- (etuvokaalinen muoto -ntä-)

1. takavokaalisiin sanoihin liittyvä johdin, joka muodostaa verbin substantiivista tai adjektiivista

   nuotti → nuoti-nta-a

   tosi → tode-nta-a

2. erityistyyppinä on kielelle tai murteelle kääntämistä kuvaavat verbit

   viro → virontaa

Huomautukset

• Johdin liittyy yleensä kaksitavuiseen (heikkoon) vokaalivartaloon:

  paikka (heikko vokaalivartalo paika-) + -nta- + -a → paikantaa

  englanti (heikko vokaalivartalo englanni-) + -nta- + -a → englannintaa

  hyöty (heikko vokaalivartalo hyödy-) + -ntä- + -ä → hyödyntää

• Sama pääte esiintyy myös ne-verbien tA-johdoksilla, jonka kantasana sopii yhtä hyvin ntA-verbin kantasanaksi:

  helpontaa: helpota (konsonanttivartalo helpon-) + ta-a

Liittyvät sanat

• Luokka: Suomen kielen ntA-verbit

Rinnakkaismuodot

• -enta-/-entä-

Aiheesta muualla

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 ntA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.