aura

Wikisanakirjasta
Katso myös: Aura

Suomi[muokkaa]

Aura [1]
Lumiaura [2]
Hanhien muodostama aura [3]

Substantiivi[muokkaa]

aura (9)

  1. maanviljelyssä maanmuokkaukseen käytettävä kone, kyntöaura
    Hevonen oli vetänyt auraa koko päivän.
  2. lumen siirtämiseen tarkoitettu työväline, lumiaura
    Aura kiinnitettiin auton eteen.
  3. (eläintiede) lintuparven V-muotoinen lentokuvio, jossa suurten lintujen ilmanvastus on pienempi kuin yksin lentäessä
    Kurjet olivat muodostaneet auran.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑu̯rɑ/
  • tavutus: au‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aura aurat
genetiivi auran aurojen
(aurain)
partitiivi auraa auroja
akkusatiivi aura;
auran
aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi aurassa auroissa
elatiivi aurasta auroista
illatiivi auraan auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auralla auroilla
ablatiivi auralta auroilta
allatiivi auralle auroille
muut sijamuodot
essiivi aurana auroina
translatiivi auraksi auroiksi
abessiivi auratta auroitta
instruktiivi auroin
komitatiivi auroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

germaaninen laina,[1] kantagermaanin *arþra-, *arđra-[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aura-ankkuri, aura-auto, aurakulma, aurakäännös, auranala, aurankurki, auraviljely, hankoaura, jankkoaura, karja-aura, kaskiaura, kurkiaura, kylvöaura, kyntöaura, kärkiaura, lautasaura, lumiaura, multausaura, oja-aura, traktoriaura, vakoaura, vetoaura

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aura Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

Aura [1]

aura (9)

  1. (parapsykologia) joissain uskonnoissa tai uskomuksissa ihmistä tai muuta elävää olentoa ympäröivä energiakenttä
    Häntä ympäröi positiivinen aura.
  2. (lääketiede) esimerkiksi epilepsiakohtausta ennakoiva oire, harhakuvio näkökentässä
    Kohtausta ennakoi usein aura.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑu̯rɑ/
  • tavutus: au‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aura aurat
genetiivi auran aurojen
(aurain)
partitiivi auraa auroja
akkusatiivi aura;
auran
aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi aurassa auroissa
elatiivi aurasta auroista
illatiivi auraan auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auralla auroilla
ablatiivi auralta auroilta
allatiivi auralle auroille
muut sijamuodot
essiivi aurana auroina
translatiivi auraksi auroiksi
abessiivi auratta auroitta
instruktiivi auroin
komitatiivi auroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta aura < muinaiskreikan sanasta αὔρᾱ (aúra)[3]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aura Kielitoimiston sanakirjassa
  • aura Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 3593 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aura

  1. aura (lääketiede, energiakenttä)

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aura

  1. (runollinen) leuto tuuli
  2. aura (lääketiede, energiakenttä)

Etymologia[muokkaa]

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aura f. (monikko aure[luo])

  1. (lääketiede) aura (kohtausta edeltävä harhakuva)
  2. aura (parapsykologinen ilmiö)

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aura f. (monikko auras[luo])

  1. aura (lääketiede, energiakenttä)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aura Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi[muokkaa]

aura

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä avoir

Viitteet[muokkaa]

  1. Välikatsaus suomen kielen juuriin / Terho Itkonen 1983
  2. Eesti etümoloogiasõnaraamat / ader]
  3. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. aura.