tuuli

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Tuuli


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuuli (26)

  1. (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike
    Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
  2. (arkikieltä) olla jollakin tuulella, olla jklla jonkinlainen mieliala
    Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uːli/
  • tavutus: tuu‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuuli tuulet
genetiivi tuulen tuulten
tuulien
partitiivi tuulta tuulia
akkusatiivi tuuli;
tuulen
tuulet
sisäpaikallissijat
inessiivi tuulessa tuulissa
elatiivi tuulesta tuulista
illatiivi tuuleen tuuliin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuulella tuulilla
ablatiivi tuulelta tuulilta
allatiivi tuulelle tuulille
muut sijamuodot
essiivi tuulena tuulina
translatiivi tuuleksi tuuliksi
abessiivi tuuletta tuulitta
instruktiivi tuulin
komitatiivi tuuline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuule-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuul-

Etymologia[muokkaa]

Sanalla on vastineita etäsukukielissä, tšeremissin tul ’myrsky(tuuli)’, votjakin tel ’myrsky(tuuli); sää’. < mahdolisesti uralilaisen kantakielen *tuxli, vrt. sulka. Uralilaiselle alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä, *dhuH-li > sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aamutuuli, aurinkotuuli, avotuuli, etelätuuli, hankatuuli, iltatuuli, itätuuli, juhlatuuli, juttutuuli, kaakkoistuuli, keskituuli, koillistuuli, laitatuuli, loistotuuli, lounaistuuli, lounatuuli, luoteistuuli, länsituuli, maatuuli, menotuuli, merituuli, monsuunituuli, myrskytuuli, myötätuuli, pasaatituuli, pohjatuuli, pohjoistuuli, puhetuuli, purjetuuli, pyörretuuli, samumtuuli, sivutuuli, suvituuli, tuiskutuuli, tuulenarka, tuulenhaistelija, tuulenhenki, tuulenhenkäys, tuulenkaato, tuulenkala, tuulenkare, tuulenpaine, tuulenpesä, tuulenpitävä, tuulenpuoli, tuulenpuuska, tuulenpyörre, tuulensilmä, tuulensulku, tuulensuoja, tuulensuosija, tuulensuunta, tuulentupa, tuulenviima, tuulenvire, tuulenviri, tuuliajo, tuuliasteikko, tuulienergia, tuuligeneraattori, tuulihaka, tuulihattu, tuulihaukka, tuulikaappi, tuulikangas, tuulikannel, tuulikantele, tuulikartta, tuulikorjaus, tuulilasi, tuulilauta, tuulimittari, tuulimoottori, tuulimuna, tuulimylly, tuulipoikkeama, tuulipuisto, tuulipuku, tuulipusero, tuulipussi, tuulipölytys, tuuliruusu, tuulisiiri, tuulisukka, tuulisähkö, tuulitakki, tuulitunneli, tuuliverkko, tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivoimapuisto, tuulivyöhyke, tuuliväänne, tuulivääntö, vastatuuli, ylätuuli, yötuuli

Idiomit[muokkaa]

  • huipulla tulee (kuvaannollinen) Kuvastaa johtavan aseman epävakautta.
  • ottaa tuulta alleen (jostakin hankkeesta tms.) saada kannatusta
  • tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuuli Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuuli Tieteen termipankissa

Verbi[muokkaa]

tuuli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoona verbistä tuulla

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.