ero

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: erő


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ero (1)

  1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
    Minusta niillä ei ole mitään eroa.
    Sukupuolten välillä on monia eroja.
  2. erilleen lähtö
    En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
  3. ihmissuhteen päättyminen, avioero
    Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
  4. viran tai aseman jättäminen
  5. (matematiikka) erotus
    Mitta-arvojen ero oli suuri.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞ro̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ero erot luo
genetiivi eron luo erojen luo
partitiivi eroa luo eroja luo
akkusatiivi ero; eron luo erot luo
sisäpaikallissijat
inessiivi erossa luo eroissa
elatiivi erosta luo eroista
illatiivi eroon luo eroihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi erolla luo eroilla
ablatiivi erolta luo eroilta
allatiivi erolle luo eroille
muut sijamuodot
essiivi erona luo eroina
translatiivi eroksi luo eroiksi
abessiivi erotta eroitta
instruktiivi eroin
komitatiivi eroine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

avioero, eroanomus, erohakemus, erojuhla, eronhetki, eropaperit, eroperuste, eroraha, erosija, erotodistus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eroj, monikon akkusatiivi erojn)

  1. osanen

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)

  1. aikakausi

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ero

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
    Da giovane ero più forte.