ero

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ero (1)

  1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
    Minusta niillä ei ole mitään eroa.
    Sukupuolten välillä on monia eroja.
  2. erilleen lähtö
    En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
  3. ihmissuhteen päättyminen
    Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
  4. viran tai aseman jättäminen
  5. (matematiikka) erotus
    Mitta-arvojen ero oli suuri.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞ro̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ero erot
genetiivi eron erojen
(eroin)
partitiivi eroa eroja
akkusatiivi ero; eron erot
Sisäpaikallissijat
inessiivi erossa eroissa
elatiivi erosta eroista
illatiivi eroon eroihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi erolla eroilla
ablatiivi erolta eroilta
allatiivi erolle eroille
Muut
essiivi erona eroina
translatiivi eroksi eroiksi
abessiivi erotta eroitta
instruktiivi eroin
komitatiivi eroine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eroj, monikon akkusatiivi erojn)

  1. osanen

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)

  1. aikakausi

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ero

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
    Da giovane ero più forte.