erottua

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erottua (52-C) (taivutus)

  1. tulla tai mennä eroon jostakin; tulla esille, ajautua erilleen jostakin; erota, saostua
    Kahvista erottuva sokeri 'Kahvista esille tullut sokeri'
  2. olla esillä niin, että sen voi havaita asteilla; näkyä, kuulua
    Äänet alkoivat erottua selkeämmin. 'Äänet alkoivat kuulua selkeämmin.'
  3. olla erilainen, poiketa normaaliarvosta, erottautua
    Lapset eivät saaneet mitenkään erottua muista ihmisistä. 'Lapset eivät saaneet olla erilaisia kuin muut ihmiset.'

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: ['e̞.ro̞t̪.ˌt̪u.ɑ̝ˣ]

Etymologia[muokkaa]

  • refleksiiviverbi, joka on johdettu -ua-johtimella verbistä erottaa

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • erottua Kielitoimiston sanakirjassa