erottelu
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]erottelu (2)
- toimi, jossa jaetaan erilleen kaksi tai useampi asiaa
- joskus erotus, uittoon, erityisesti yhteisuittoon liittyvä työvaihe, jossa puutavara lajitellaan
- erottelupaikka
- Kesäisin pojat olivat erottelulla ja keksit heiluivat, kun virran kuljettamia puita ohjattiin oikeisiin karsinoihin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈerot̪ˌt̪elu/
- tavutus: e‧rot‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | erottelu | erottelut |
genetiivi | erottelun | erottelujen erotteluiden erotteluitten |
partitiivi | erottelua | erotteluita erotteluja |
akkusatiivi | erottelu; erottelun |
erottelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | erottelussa | erotteluissa |
elatiivi | erottelusta | erotteluista |
illatiivi | erotteluun | erotteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | erottelulla | erotteluilla |
ablatiivi | erottelulta | erotteluilta |
allatiivi | erottelulle | erotteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | erotteluna | erotteluina |
translatiivi | erotteluksi | erotteluiksi |
abessiivi | erottelutta | erotteluitta |
instruktiivi | – | erotteluin |
komitatiivi | – | erotteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | erottelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. toimi, jossa jaetaan erilleen
|
|
2. puutavaran lajittelu
|
3. erottelupaikka
Ks. erottelupaikka |