tuulinen

Katso myös: Tuulinen

Suomi

Adjektiivi

tuulinen (38) (komparatiivi tuulisempi, superlatiivi tuulisin) (taivutus[luo])

1. jossa tulee

   tuulinen mäki

2. jolloin tuulee

   tuulinen päivä

3. (kuvaannollisesti) sellaisesta paikasta/virasta, jossa vaihtuvuus on suurta

   tuulinen pesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uːlinen/
• tavutus: tuu‧li‧nen

Etymologia

tuuli + -inen

Käännökset

1. ja 2. jossa tai jolloin tuulee

liivi: tūļi ruotsi: blåsig

viro: tuuline

Liittyvät sanat

• tuuli
• tuuleton, tyyni

Johdokset

• substantiivit: tuulisuus

Yhdyssanat

tuulispää

Aiheesta muualla

• tuulinen Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 237, 420 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa