tuulas
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (murteellinen) atrain
- (murteellinen) tuohuspyynti
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uːlɑs/
- tavutus: tuu‧las
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuulas | tuulaat |
genetiivi | tuulaan | tuulaiden tuulaitten |
partitiivi | tuulasta | tuulaita |
akkusatiivi | tuulas; tuulaan |
tuulaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuulaassa | tuulaissa |
elatiivi | tuulaasta | tuulaista |
illatiivi | tuulaaseen | tuulaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuulaalla | tuulailla |
ablatiivi | tuulaalta | tuulailta |
allatiivi | tuulaalle | tuulaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuulaana | tuulaina |
translatiivi | tuulaaksi | tuulaiksi |
abessiivi | tuulaatta | tuulaitta |
instruktiivi | – | tuulain |
komitatiivi | – | tuulaine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuulaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tuulas- |
Etymologia[muokkaa]
balttilainen laina, vrt. liettuan dūlis, dūlia ja latvian dūlājs ’mehiläisten karkottamiseen käytettävä savuava puu’ (molemmat), sekä latvian dūle, dūlis ’palavat päreet, joiden valossa kalastetaan t. ravustetaan’[2]. Ks. myös tuuli.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: tuulastaa
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuulas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.