tuul

Viro

Substantiivi

tuul (gen. tuule, part. tuult, adit. tuulde)

1. tuuli

   Tuul puhub lõunast. – Tuulee etelästä.

   (kuvaannollinen) Uued tuuled puhuvad. – Uudet tuulet puhaltavat.

2. (mieliala) tuuli

   Tüdruk on täna pahal tuulel. – Tyttö on tänään huonolla tuulella.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 13 (s`uur) suur

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tuul	tuuled
genetiivi	tuule	tuulte
partitiivi	tuult	tuulid
illatiivi	tuulde tuulesse	tuultesse tuulisse
inessiivi	tuules	tuultes tuulis
elatiivi	tuulest	tuultest tuulist
allatiivi	tuulele	tuultele tuulile
adessiivi	tuulel	tuultel tuulil
ablatiivi	tuulelt	tuultelt tuulilt
translatiivi	tuuleks	tuulteks tuuliks
terminatiivi	tuuleni	tuulteni
essiivi	tuulena	tuultena
abessiivi	tuuleta	tuulteta
komitatiivi	tuulega	tuultega

Liittyvät sanat

Tuuli

• tuuline, tuuletu
• tuulehoog
• meretuul
• kirdetuul, loodetuul, lõunatuul, põhjatuul

Mieliala

• meeleolu
• tuju

Aiheesta muualla

• tuul Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• tuul sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Võro

Substantiivi

tuul (gen tuulõ, part tuult)

1. tuuli