oire
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oire (48)
- enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä merkki, tunnusmerkki
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈoi̯reˣ/
- tavutus: oi‧re
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oire | oireet |
| genetiivi | oireen | oireiden oireitten |
| partitiivi | oiretta | oireita |
| akkusatiivi | oire; oireen |
oireet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oireessa | oireissa |
| elatiivi | oireesta | oireista |
| illatiivi | oireeseen | oireisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oireella | oireilla |
| ablatiivi | oireelta | oireilta |
| allatiivi | oireelle | oireille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oireena | oireina |
| translatiivi | oireeksi | oireiksi |
| abessiivi | oireetta | oireitta |
| instruktiivi | – | oirein |
| komitatiivi | – | oireine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä merkki, tunnusmerkki
Liittyvät sanat[muokkaa]
monioireinen, oireilu, oireisto
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
abstinenssioire, ensioire, iho-oire, myrkytysoire, oirearvo, oireenmukainen, oireyhtymä, stressioire, tic-oire, varhaisoire, vieroitusoire, yleisoire
Aiheesta muualla[muokkaa]
- oire Kielitoimiston sanakirjassa