oire
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oire (48)
- enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä merkki, tunnusmerkki
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈoi̯reˣ/
- tavutus: oi‧re
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | oire | oireet |
genetiivi | oireen | oireiden oireitten |
partitiivi | oiretta | oireita |
akkusatiivi | oire; oireen |
oireet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | oireessa | oireissa |
elatiivi | oireesta | oireista |
illatiivi | oireeseen | oireisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | oireella | oireilla |
ablatiivi | oireelta | oireilta |
allatiivi | oireelle | oireille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | oireena | oireina |
translatiivi | oireeksi | oireiksi |
abessiivi | oireetta | oireitta |
instruktiivi | – | oirein |
komitatiivi | – | oireine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä merkki, tunnusmerkki
Liittyvät sanat[muokkaa]
monioireinen, oireilu, oireisto
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
abstinenssioire, ensioire, iho-oire, myrkytysoire, oirearvo, oireenmukainen, oireyhtymä, stressioire, tic-oire, varhaisoire, vieroitusoire, yleisoire
Aiheesta muualla[muokkaa]
- oire Kielitoimiston sanakirjassa