oireeton

Suomi

Adjektiivi

oireeton (34-C)

1. sellainen, joka ei aiheuta oireita

   Tauti on oireeton.

2. sellainen, jolla ei ole oireita; joka ei oirehdi

   Potilas on oireeton.

Ääntäminen

• IPA: /ˈoi̯reːt̪on/
• tavutus: oi‧ree‧ton

Etymologia

sanan oire vartalosta oiree- ja suffiksista -ton

Käännökset

1. sellainen, joka ei aiheuta oireita

englanti: non-symptomatic, symptom-free

turkki: semptomsuz

2. sellainen, jolla ei ole oireita; joka ei oirehdi

englanti: non-symptomatic, symptom-free

turkki: semptomsuz

Aiheesta muualla

• oireeton Kielitoimiston sanakirjassa
• oireeton Tieteen termipankissa