uskonto

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Uskonto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Maailman uskontojen symboleja

Substantiivi[muokkaa]

uskonto (1-J)[1]

  1. johonkin korkeampaan kohdistuvaan uskoon perustuva käsite
    Uskontojen älyllinen fabriikki kietoutuu pippelin ja pimpin ympärille.
  2. oppiaine peruskoulussa ja lukiossa
    uskonnon tunnilla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuskont̪o/
  • tavutus: us‧kon‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uskonto uskonnot
genetiivi uskonnon uskontojen
partitiivi uskontoa uskontoja
akkusatiivi uskonto;
uskonnon
uskonnot
sisäpaikallissijat
inessiivi uskonnossa uskonnoissa
elatiivi uskonnosta uskonnoista
illatiivi uskontoon uskontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uskonnolla uskonnoilla
ablatiivi uskonnolta uskonnoilta
allatiivi uskonnolle uskonnoille
muut sijamuodot
essiivi uskontona uskontoina
translatiivi uskonnoksi uskonnoiksi
abessiivi uskonnotta uskonnoitta
instruktiivi uskonnoin
komitatiivi uskontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uskonno-
vahva vartalo uskonto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

luonnonuskonto, maailmanuskonto, muinaisuskonto, pakanauskonto, uskonnonfilosofia, uskonnonharjoitus, uskonnonopettaja, uskonnonopetus, uskonnonpsykologia, uskonnonvapaus, uskonnonvapauslaki, uskontokunta, uskontorikos, uskontotiede, uskontotieteellinen, uskontotunti, uskontotieteilijä, kirjauskonto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uskonto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J