etiikka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- filosofian haara, joka tutkii siveellisiä arvoja ja muita moraaliin liittyviä kysymyksiä
- ihmisen oikeaa käyttäytymistä tutkiva oppi
- käyttäytymissäännöt, jotka määrittelevät oikean ja väärän
- moraali- ja siveysoppi
- Etiikka tutkii, mitä moraalin tulisi olla, käytännön moraaliongelmia, moraalin perustaa, käytännössä ihmisten noudattamaa moraalia sekä moraalin psykologista kehittymistä ja luonnetta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈet̪iːkːɑ/
- tavutus: e‧tiik‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | etiikka | etiikat |
| genetiivi | etiikan | etiikoiden etiikoitten etiikkojen (etiikkain) |
| partitiivi | etiikkaa | etiikoita etiikkoja |
| akkusatiivi | etiikka; etiikan |
etiikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | etiikassa | etiikoissa |
| elatiivi | etiikasta | etiikoista |
| illatiivi | etiikkaan | etiikkoihin etiikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | etiikalla | etiikoilla |
| ablatiivi | etiikalta | etiikoilta |
| allatiivi | etiikalle | etiikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | etiikkana | etiikkoina etiikoina |
| translatiivi | etiikaksi | etiikoiksi |
| abessiivi | etiikatta | etiikoitta |
| instruktiivi | – | etiikoin |
| komitatiivi | – | etiikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | etiika- | |
| vahva vartalo | etiikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |