tie
Wikisanakirja
| Katso myös: tīe |
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
tie (19)
- rakennettu, merkitty tai muuten määritetty kulkureitti maalla, vedessä tai ilmassa
- Eläinten monet maanpäälliset tiet ovat muodostuneet eläinten valitsemien reittien mukaan.
- keino johonkin päämäärään pääsemiseksi
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | tie | tiet |
| genetiivi | tien | teiden teitten |
| partitiivi | tietä | teitä |
| akkusatiivi | tie; tien | tiet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiessä | teissä |
| elatiivi | tiestä | teistä |
| illatiivi | tiehen | teihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiellä | teillä |
| ablatiivi | tieltä | teiltä |
| allatiivi | tielle | teille |
| Muut | ||
| essiivi | tienä | teinä |
| translatiivi | tieksi | teiksi |
| abessiivi | tiettä | teittä |
| instruktiivi | – | tein |
| komitatiivi | – | teine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat [muokkaa]
- Yhdyssanat
Englanti [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
tie (monikko ties)
Verbi [muokkaa]
| Taivutus | |
|---|---|
| ind. prees. y. 3. p. | ties |
| part. prees. | tying |
| imp. & part. perf. | tied |
tie
Esperanto [muokkaa]
Adverbi [muokkaa]
tie