polku

Suomi

Substantiivi

polku (1-D) (monikko polut)

1. pieni tallaantumalla syntynyt kulkuväylä tai kulku-ura esim. metsässä
2. (graafiteoria) ...

   Hamiltonin polku on polku, joka käy suuntaamattoman ja suunnatun graafin jokaisen solmun kautta vain kerran.

3. (atk) tiedoston sijaintia tiedostojärjestelmässä kuvaava määre, joka sisältää tiedoston sijaintia osoittavat hakemistot

   AuthUserFile-asetuksella määritetään täydellinen polku käyttäjätiedot sisältävään tiedostoon.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	polku	polut
genetiivi	polun	polkujen
partitiivi	polkua	polkuja
akkusatiivi	polku; polun	polut
Sisäpaikallissijat
inessiivi	polussa	poluissa
elatiivi	polusta	poluista
illatiivi	polkuun	polkuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	polulla	poluilla
ablatiivi	polulta	poluilta
allatiivi	polulle	poluille
Muut
essiivi	polkuna	polkuina
translatiivi	poluksi	poluiksi
abessiivi	polutta	poluitta
instruktiivi	–	poluin
komitatiivi	–	polkuine- + omistusliite

Käännökset

1. kulkureitti

englanti: path, track, trail espanja: senda f., sendero m., trayecto hollanti: baan, pad italia: sentiero m. inarinsaame: päälgis latina: callis m. puola: ścieżka f.

ranska: sentier m. tšekki: pěšina f., stezka f. turkki: yol venäjä: тропа vepsä: tehud viro: rada, jalgtee

2. atk

englanti: path espanja: ruta f.

ranska: chemin m.

Liittyvät sanat

harhapolku, karjapolku, kinttupolku, kotipolku, kuntopolku, lehmänpolku, lenkkeilypolku, lenkkipolku, luontopolku, metsäpolku, moottoripolkupyörä, muurahaispolku, oikopolku, polkuantura, polkuauto, polkuhinta, polkumiina, polkumyynti, polkupyörä, polkupyöräilijä, polkupyöräily, polkupyöräjoukot, polkupyöräkorjaamo, polkupyöränrengas, polkusin, polkuvene, retkipolku, saunapolku, sivupolku, syrjäpolku, vuoristopolku

• tie