kuja

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuja (10)

  1. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
    Talolle vei koivujen reunustama kuja.
  2. kapea, rakennusten reunustama katu
    Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkʷujɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kuja kujat
genetiivi kujan kujien
(kujain)
partitiivi kujaa kujia
akkusatiivi kuja; kujan kujat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kujassa kujissa
elatiivi kujasta kujista
illatiivi kujaan kujiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kujalla kujilla
ablatiivi kujalta kujilta
allatiivi kujalle kujille
Muut
essiivi kujana kujina
translatiivi kujaksi kujiksi
abessiivi kujatta kujitta
instruktiivi kujin
komitatiivi kujine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]