perintö

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perintö (1-J)

  1. vanhemmilta lapsille siirtyvä omaisuus vanhempien kuoltua
    saada perintönä
    riidellä perinnöstä
  2. (kuvaannollisesti) jokin seuraajille siirtyvä materiaalinen tai aineeton

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perintö perinnöt
genetiivi perinnön perintöjen
partitiivi perintöä perintöjä
akkusatiivi perintö;
perinnön
perinnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi perinnössä perinnöissä
elatiivi perinnöstä perinnöistä
illatiivi perintöön perintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perinnöllä perinnöillä
ablatiivi perinnöltä perinnöiltä
allatiivi perinnölle perinnöille
muut sijamuodot
essiivi perintönä perintöinä
translatiivi perinnöksi perinnöiksi
abessiivi perinnöttä perinnöittä
instruktiivi perinnöin
komitatiivi perintöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Herra Martin 1570-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ennakkoperintö, geeniperintö, isänperintö, kulttuuriperintö, maailmanperintö, perinnönjako, perinnönluovutus, perintöhopeat, perintöhuonekalu, perintökaari, perintökalleus, perintökalu, perintöoikeus, perintöomaisuus, perintöosa, perintöprinsessa, perintöprinssi, perintöruhtinas, perintösopimus, perintötila, perintövero, rintaperintö, selkäperintö, sivuperintö, verenperintö, äidinperintö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.