perillinen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
perillinen (38)
- henkilö, joka on perimässä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈperilˌlinen/
- tavutus: pe‧ril‧li‧nen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | perillinen | perilliset |
genetiivi | perillisen | perillisten perillisien |
partitiivi | perillistä | perillisiä |
akkusatiivi | perillinen; perillisen |
perilliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | perillisessä | perillisissä |
elatiivi | perillisestä | perillisistä |
illatiivi | perilliseen | perillisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | perillisellä | perillisillä |
ablatiivi | perilliseltä | perillisiltä |
allatiivi | perilliselle | perillisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | perillisenä (perillisnä) |
perillisinä |
translatiivi | perilliseksi | perillisiksi |
abessiivi | perillisettä | perillisittä |
instruktiivi | – | perillisin |
komitatiivi | – | perillisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | perillise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
perillis- |
Etymologia[muokkaa]
Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kruununperillinen, myötäperillinen, pääperillinen, rintaperillinen, selkäperillinen, sivuperillinen, testamenttiperillinen, vallanperillinen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- perillinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.