perillinen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perillinen (38)

  1. henkilö, joka on perimässä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperilˌlinen/
  • tavutus: pe‧ril‧li‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perillinen perilliset
genetiivi perillisen perillisten
perillisien
partitiivi perillistä perillisiä
akkusatiivi perillinen;
perillisen
perilliset
sisäpaikallissijat
inessiivi perillisessä perillisissä
elatiivi perillisestä perillisistä
illatiivi perilliseen perillisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi perillisellä perillisillä
ablatiivi perilliseltä perillisiltä
allatiivi perilliselle perillisille
muut sijamuodot
essiivi perillisenä
(perillisnä)
perillisinä
translatiivi perilliseksi perillisiksi
abessiivi perillisettä perillisittä
instruktiivi perillisin
komitatiivi perillisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perillise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perillis-

Etymologia[muokkaa]

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kruununperillinen, myötäperillinen, pääperillinen, rintaperillinen, selkäperillinen, sivuperillinen, testamenttiperillinen, vallanperillinen

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.