periä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

periä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta perä

Verbi[muokkaa]

periä (61) (taivutus)

  1. saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella
    Kuka peri isoäidin hopea-astiat?
  2. ottaa takaisinmaksua velasta velalliselta
    Hän perii minulta velkoja jo kahdeksatta vuotta.
  3. vaatia maksua, veloittaa
    ~ tullimaksua

Etymologia[muokkaa]

(verbi) tarkalleen ottaen frekventatiivijohdos verbistä perätä (*per- + -iä), mutta ei sisällä johdokselle ominaisia sivumerkityksiä kuten esim. "epämääräisesti", "jatkuvasti" tai "välinpitämättömästi"

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]