perintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perintä (9-J)[1]

  1. saatavien maksusuoritusten kerääminen velallisilta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperint̪æ/
  • tavutus: pe‧rin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perintä perinnät
genetiivi perinnän perintöjen
(perintäin)
partitiivi perintää perintöjä
akkusatiivi perintä;
perinnän
perinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi perinnässä perinnöissä
elatiivi perinnästä perinnöistä
illatiivi perintään perintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perinnällä perinnöillä
ablatiivi perinnältä perinnöiltä
allatiivi perinnälle perinnöille
muut sijamuodot
essiivi perintänä perintöinä
translatiivi perinnäksi perinnöiksi
abessiivi perinnättä perinnöittä
instruktiivi perinnöin
komitatiivi perintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo perinnä-
vahva vartalo perintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ennakkoperintä, pakkoperintä, perintäkirje, perintämaksu, perintätoimisto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J