erääntynyt
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
erääntynyt (47) (ei vertailuasteita)
- (laskusta) jonka eräpäivä on koittanut
Käännökset[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erääntynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erääntyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erääntynyt | erääntyneet |
| genetiivi | erääntyneen | erääntyneiden erääntyneitten |
| partitiivi | erääntynyttä | erääntyneitä |
| akkusatiivi | erääntynyt; erääntyneen | erääntyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erääntyneessä | erääntyneissä |
| elatiivi | erääntyneestä | erääntyneistä |
| illatiivi | erääntyneeseen | erääntyneisiin erääntyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erääntyneellä | erääntyneillä |
| ablatiivi | erääntyneeltä | erääntyneiltä |
| allatiivi | erääntyneelle | erääntyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erääntyneenä | erääntyneinä |
| translatiivi | erääntyneeksi | erääntyneiksi |
| abessiivi | erääntyneettä | erääntyneittä |
| instruktiivi | – | erääntynein |
| komitatiivi | – | erääntyneine |