Siirry sisältöön

erääntynyt

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

erääntynyt (47) (ei vertailuasteita)

  1. (laskusta) jonka eräpäivä on koittanut

Käännökset

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

erääntynyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erääntyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erääntynyt erääntyneet
genetiivi erääntyneen erääntyneiden
erääntyneitten
partitiivi erääntynyttä erääntyneitä
akkusatiivi erääntynyt; erääntyneen erääntyneet
sisäpaikallissijat
inessiivi erääntyneessä erääntyneissä
elatiivi erääntyneestä erääntyneistä
illatiivi erääntyneeseen erääntyneisiin
erääntyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erääntyneellä erääntyneillä
ablatiivi erääntyneeltä erääntyneiltä
allatiivi erääntyneelle erääntyneille
muut sijamuodot
essiivi erääntyneenä erääntyneinä
translatiivi erääntyneeksi erääntyneiksi
abessiivi erääntyneettä erääntyneittä
instruktiivi erääntynein
komitatiivi erääntyneine