perimä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]perimä (10)
- (biologia) genotyyppi; geneettisten perintötekijöiden kokonaisuus, perusasu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈperimæ/
- tavutus: pe‧ri‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perimä | perimät |
| genetiivi | perimän | perimien (perimäin) |
| partitiivi | perimää | perimiä |
| akkusatiivi | perimä; perimän |
perimät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perimässä | perimissä |
| elatiivi | perimästä | perimistä |
| illatiivi | perimään | perimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perimällä | perimillä |
| ablatiivi | perimältä | perimiltä |
| allatiivi | perimälle | perimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perimänä | periminä |
| translatiivi | perimäksi | perimiksi |
| abessiivi | perimättä | perimittä |
| instruktiivi | – | perimin |
| komitatiivi | – | perimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perimä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |