Siirry sisältöön

Erbe

Wikisanakirjasta

Saksa

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiividas Erbe
akkusatiividas Erbe
datiividem Erbe
genetiivides Erbes
11

Erbe n. (ei monikkoa)

  1. perintö (myös kuvaannollisesti)
    jemandes ~ antreten ryhtyä jonkun seuraajaksi

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiivider Erbedie Erben
akkusatiividen Erbendie Erben
datiividem Erbenden Erben
genetiivides Erbender Erben
32

Erbe m. (monikko Erben)

  1. perijä (miespuolinen)

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]