seuraaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]seuraaja (10)
- se, joka seuraa (esim. kulkee perässä); perässätulija
- se, joka seuraa (tehtävässä, asioiden sarjassa tms.), jatkaja
- Hänen seuraajakseen valittiin N. N.
- Jätän tehtävän seuraajalleni hyvillä mielin.
- aatteen tai esikuvan noudattaja, kannattaja tai jäljittelijä
- Pitämillään puheilla hän saavutti monta seuraajaa.
- (tanssi) tanssiparin osapuoli, jonka tehtävänä on seurata viejää
- (sosiaalinen media) henkilö, joka seuraa jonkin t. jonkun postaamia julkaisuja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈseu̯rɑːjɑ/
- tavutus: seu‧raa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seuraaja | seuraajat |
| genetiivi | seuraajan | seuraajien (seuraajain) |
| partitiivi | seuraajaa | seuraajia |
| akkusatiivi | seuraaja; seuraajan |
seuraajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seuraajassa | seuraajissa |
| elatiivi | seuraajasta | seuraajista |
| illatiivi | seuraajaan | seuraajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seuraajalla | seuraajilla |
| ablatiivi | seuraajalta | seuraajilta |
| allatiivi | seuraajalle | seuraajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seuraajana | seuraajina |
| translatiivi | seuraajaksi | seuraajiksi |
| abessiivi | seuraajatta | seuraajitta |
| instruktiivi | – | seuraajin |
| komitatiivi | – | seuraajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seuraaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. jatkaja; joka tulee seuraavaksi johonkin tehtävään, virkaan tms.
|
|
3. aatteen, opin, esikuvan tms. uskollinen noudattaja
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]- [4] tanssi: viejä