Siirry sisältöön

onni

Wikisanakirjasta
Katso myös: Onni

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

onni (7)

  1. (psykologia) onnellisuus, ilon ja tyytyväisyyden tunne, autuus
    Paljon onnea!
  2. onnekkuus; sattumanvarainen menestys, kohtalon suopeus, menestys, hyvä tuuri, onnekas sattuma; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin
    Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈonːi/
  • tavutus: on‧ni

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onni onnet
genetiivi onnen onnien
(onnein)
partitiivi onnea onnia
akkusatiivi onni;
onnen
onnet
sisäpaikallissijat
inessiivi onnessa onnissa
elatiivi onnesta onnista
illatiivi onneen onniin
ulkopaikallissijat
adessiivi onnella onnilla
ablatiivi onnelta onnilta
allatiivi onnelle onnille
muut sijamuodot
essiivi onnena onnina
translatiivi onneksi onniksi
abessiivi onnetta onnitta
instruktiivi onnin
komitatiivi onnine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo onne-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

huono-onninen, hyväonninen, kovaonninen, onnenkantamoinen onnettomuus

Synonyymit
[muokkaa]
olotila
onnekas sattumus
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

arpaonni, avio-onni, epäonni, kalaonni, kodinonni, metsästysonni, naimaonni, onnenaika, onnenapila, onnenhetki, onnenkäpy, onnenluku, onnenmaa, onnenmyyrä, onnennumero, onnenpekka, onnenpeli, onnenpensas, onnenpoika, onnenpotkaus, onnenpotku, onnenpyörä, onnenpäivä, onnentoivottaja, onnentoivotus, onnentunne, perheonni, sotaonni, äidinonni

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • onni Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 46, 173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa