onni

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Onni


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

onni (7)

  1. (psykologia) onnellisuus, ilon ja riemun tunne, autuus
  2. onnekkuus; sattumanvarainen menestys, kohtalon suopeus, menestys, hyvä tuuri, onnekas sattuma; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin,
    Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onni onnet
genetiivi onnen onnien
partitiivi onnea onnia
akkusatiivi onni; onnen onnet
sisäpaikallissijat
inessiivi onnessa onnissa
elatiivi onnesta onnista
illatiivi onneen onniin
ulkopaikallissijat
adessiivi onnella onnilla
ablatiivi onnelta onnilta
allatiivi onnelle onnille
muut sijamuodot
essiivi onnena onnina
translatiivi onneksi onniksi
abessiivi onnetta onnitta
instruktiivi onnin
komitatiivi onnine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • Suomalaisessa kansanuskossa onnen määrä on vakio, ja sitä voi saada vain toisilta riistämällä. Taioin hankitaan onnea ja suojaudutaan sen anastukselta. Kts. kalaonni.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

huono-onninen, hyväonninen, kovaonninen,

onnitella,

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arpaonni, avio-onni, epäonni, kalaonni, kodinonni, metsästysonni, naimaonni, onnenaika, onnenapila, onnenhetki, onnenkäpy, onnenluku, onnenmaa, onnenmyyrä, onnennumero, onnenpekka, onnenpeli, onnenpensas, onnenpoika, onnenpotkaus, onnenpotku, onnenpyörä, onnenpäivä, onnentoivottaja, onnentoivotus, onnentunne, perheonni, sotaonni, äidinonni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • onni Kielitoimiston sanakirjassa