onni

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Onni


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

onni (7)

  1. (psykologia) onnellisuus, ilon ja riemun tunne, autuus
  2. onnekkuus; sattumanvarainen menestys, kohtalon suopeus, menestys, hyvä tuuri, onnekas sattuma; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin,
    Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

  • Suomalaisessa kansanuskossa onnen määrä on vakio, ja sitä voi saada vain toisilta riistämällä. Taioin hankitaan onnea ja suojaudutaan sen anastukselta. Kts. kalaonni.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

huono-onninen, hyväonninen, kovaonninen,

onnitella,

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arpaonni, avio-onni, epäonni, kalaonni, kodinonni, naimaonni, onnenpeli, perheonni, sotaonni, äidinonni,

Aiheesta muualla[muokkaa]