onnistua

Suomi

Verbi

onnistua (52) (taivutus[luo])

1. (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla

   onnistua kokeessa

   onnistua sotkemaan itsensä vaikeuksiin

   Minkkinen onnistui jälleen ampumahiihdossa (yle.fi)

   Pieni kunta onnistui siinä, missä moni suurempi ei (yle.fi)

2. (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen

   Tehtävä onnistui.

Ääntäminen

• IPA: /ˈonːisˌt̪uɑˣ/
• tavutus: on‧nis‧tu‧a

Etymologia

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.

Käännökset

1. suoriutua halutulla tavalla

englanti: succeed hollanti: gelukken

ranska: réussir ruotsi: lyckas

2. päättyä haluttuun lopputulokseen

saksa: gelingen

viro: õnnestuma

Liittyvät sanat

• lykästää

Synonyymit

• (puhekieltä) onnata

Vastakohdat

• epäonnistua

Johdokset

• substantiivit: onnistuja, onnistuminen

Yhdyssanat

• epäonnistua

Aiheesta muualla

• onnistua Kielitoimiston sanakirjassa
• onnistua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 1066 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa