onnellinen

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

onnellinen (38) (komparatiivi onnellisempi, superlatiivi onnellisin) (taivutus)

  1. syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen, onnea tunteva
    Olen niin onnellinen kun sain tutkinnon vihdoin suoritettua!
  2. onnekas, jolla on ollut hyvä onni; joka on hyvän onnen tulosta
    Olen ollut onnellinen, kun en ole kokenut sellaista.
    onnellinen sattuma
  3. onnen täyttämä, onnea ilmaiseva, josta on luvassa onnea
    onnellinen lapsuus
    Elokuvassa oli onnellinen loppu.
    onnellinen perhetapahtuma (= lapsen syntyminen)
  4. suotuisa, antoisa
    Onnellista uuttavuotta!
  5. (markkinoinnissa) vapaa, virikkeitä sisältävässä ympäristössä elävä
    onnellisten kanojen munia

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivistä onni (onne- + -llinen)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]