onnellinen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
onnellinen (38) (komparatiivi onnellisempi, superlatiivi onnellisin) (taivutus[luo])
- syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen, onnea tunteva
- Olen niin onnellinen kun sain tutkinnon vihdoin suoritettua!
- onnekas, jolla on ollut hyvä onni; joka on hyvän onnen tulosta
- Olen ollut onnellinen, kun en ole kokenut sellaista.
- onnellinen sattuma
- onnen täyttämä, onnea ilmaiseva, josta on luvassa onnea
- onnellinen lapsuus
- Elokuvassa oli onnellinen loppu.
- onnellinen perhetapahtuma (= lapsen syntyminen)
- suotuisa, antoisa
- Onnellista uuttavuotta!
- (markkinoinnissa) vapaa, virikkeitä sisältävässä ympäristössä elävä
- onnellisten kanojen munia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈonːelˌlinen/
- tavutus: on‧nel‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: onnellisesti
- substantiivit: onnellisuus
- verbit: onnellistaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- onnellinen Kielitoimiston sanakirjassa