onnellinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]onnellinen (38) (komparatiivi onnellisempi, superlatiivi onnellisin) (taivutus[luo])
- syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen, onnea tunteva
- Olen niin onnellinen kun sain tutkinnon vihdoin suoritettua!
- onnekas, jolla on ollut hyvä onni; joka on hyvän onnen tulosta
- Olen ollut onnellinen, kun en ole kokenut sellaista.
- onnellinen sattuma
- onnen täyttämä, onnea ilmaiseva, josta on luvassa onnea
- onnellinen lapsuus
- Elokuvassa oli onnellinen loppu.
- onnellinen perhetapahtuma (= lapsen syntyminen)
- suotuisa, antoisa
- Onnellista uuttavuotta!
- (markkinoinnissa) vapaa, virikkeitä sisältävässä ympäristössä elävä
- onnellisten kanojen munia
- (matematiikka) positiivisesta kokonaisluvusta: sellainen jonka numeroiden neliöiden summa on yksi tai josta ennen pitkää saadaan yksi, kun neliöiden summan numeroiden neliöiden summia lasketaan riittävän pitkään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈonːelˌlinen/
- tavutus: on‧nel‧li‧nen
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: onnellisesti
- substantiivit: onnellisuus
- verbit: onnellistaa
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- onnellinen Kielitoimiston sanakirjassa
- onnellinen Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkelit 46, 173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa