onneton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
onneton (34-C) (komparatiivi onnettomampi, superlatiivi onnettomin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei koe olevansa onnellinen: surullinen, masentunut, lohduton
- Vaikeista elämäntilanteista huolimatta hän ei kokenut olevansa onneton.
- huono, kelvoton; surkeasti epäonnistunut
- Olipa onneton rääpäisy tuo ensimmäisen kierroksen heitto!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈonːeˌton/
- IPA: [ˈo̞nːe̞ˌt̪ʷo̞n]
- tavutus: on‧ne‧ton
Etymologia[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: onnettomasti
- substantiivit: onnettomuus
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- onneton Kielitoimiston sanakirjassa