onneton

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

onneton (34-C)

  1. sellainen, joka ei koe olevansa onnellinen: surullinen, masentunut, lohduton
    Vaikeista elämäntilanteista huolimatta hän ei kokenut olevansa onneton.
  2. huono, kelvoton; epäonnistunut
    Olipa onneton rääpäisy tuo ensimmäisen kierroksen heitto!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈo̞nːe̞ˌt̪ʷo̞n]

Etymologia[muokkaa]

sanan onni vartalosta onne- ja takaliitteestä -ton

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]