onneton

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

onneton (34-C) (komparatiivi onnettomampi, superlatiivi onnettomin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei koe olevansa onnellinen: surullinen, masentunut, lohduton
    Vaikeista elämäntilanteista huolimatta hän ei kokenut olevansa onneton.
  2. huono, kelvoton; surkeasti epäonnistunut
    Olipa onneton rääpäisy tuo ensimmäisen kierroksen heitto!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈonːeˌton/
  • IPA: [ˈo̞nːe̞ˌt̪ʷo̞n]
  • tavutus: on‧ne‧ton

Etymologia[muokkaa]

  • sanan onni vartalosta onne- ja suffiksista -ton

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • onneton Kielitoimiston sanakirjassa