Siirry sisältöön

onnellisuus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Onnellisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

onnellisuus (40)

  1. se, että on onnellinen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈonːelˌlisuːs/
  • tavutus: on‧nel‧li‧suus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onnellisuus onnellisuudet
genetiivi onnellisuuden onnellisuuksien
partitiivi onnellisuutta onnellisuuksia
akkusatiivi onnellisuus;
onnellisuuden
onnellisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi onnellisuudessa onnellisuuksissa
elatiivi onnellisuudesta onnellisuuksista
illatiivi onnellisuuteen onnellisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi onnellisuudella onnellisuuksilla
ablatiivi onnellisuudelta onnellisuuksilta
allatiivi onnellisuudelle onnellisuuksille
muut sijamuodot
essiivi onnellisuutena onnellisuuksina
translatiivi onnellisuudeksi onnellisuuksiksi
abessiivi onnellisuudetta onnellisuuksitta
instruktiivi onnellisuuksin
komitatiivi onnellisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo onnellisuude-
vahva vartalo onnellisuute-
konsonantti-
vartalo
onnellisuut-

Etymologia

[muokkaa]

adjektiivi onnellinen (vokaalivartalo onnellise- ) + johdin -uus

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

onnellisuuspilleri

Aiheesta muualla

[muokkaa]