onnellisuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

onnellisuus (40)[1]

  1. (filosofia), (psykologia) mittapuu, jolla ihminen arvioi myönteisesti elämänsä laadun tarkastellessaan elämäänsä kokonaisuudessaan

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi onnellisuus onnellisuudet
genetiivi onnellisuuden onnellisuuksien
partitiivi onnellisuutta onnellisuuksia
akkusatiivi onnellisuus; onnellisuuden onnellisuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi onnellisuudessa onnellisuuksissa
elatiivi onnellisuudesta onnellisuuksista
illatiivi onnellisuuteen onnellisuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi onnellisuudella onnellisuuksilla
ablatiivi onnellisuudelta onnellisuuksilta
allatiivi onnellisuudelle onnellisuuksille
Muut
essiivi onnellisuutena onnellisuuksina
translatiivi onnellisuudeksi onnellisuuksiksi
abessiivi onnellisuudetta onnellisuuksitta
instruktiivi onnellisuuksin
komitatiivi onnellisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan onnellinen vartalosta onnellis- ja takaliitteestä -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40