auvo

Wikisanakirjasta
Katso myös: Auvo

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

auvo (1)[1]

  1. (ylätyyliä) onni, autuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑu̯ʋo/
  • tavutus: au‧vo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi auvo auvot
genetiivi auvon auvojen
partitiivi auvoa auvoja
akkusatiivi auvo;
auvon
auvot
sisäpaikallissijat
inessiivi auvossa auvoissa
elatiivi auvosta auvoista
illatiivi auvoon auvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auvolla auvoilla
ablatiivi auvolta auvoilta
allatiivi auvolle auvoille
muut sijamuodot
essiivi auvona auvoina
translatiivi auvoksi auvoiksi
abessiivi auvotta auvoitta
instruktiivi auvoin
komitatiivi auvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo auvo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • auvo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1