mäihä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mäihä (10)[1]

  1. (arkikieltä) tuuri, munkki, hyvä onni
    Matille kävi mäihä, kun hän voitti lotossa kymmenen tuhatta euroa.
  2. (vanhahtava) jälsi, puilla ohut kasvusolukkokerros ulkokuoren alla, nilan ja puuaineksen välissä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmæi̯hæ/
  • tavutus: mäi‧hä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mäihä mäihät
genetiivi mäihän mäihien
(mäihäin)
partitiivi mäihää mäihiä
akkusatiivi mäihä;
mäihän
mäihät
sisäpaikallissijat
inessiivi mäihässä mäihissä
elatiivi mäihästä mäihistä
illatiivi mäihään mäihiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mäihällä mäihillä
ablatiivi mäihältä mäihiltä
allatiivi mäihälle mäihille
muut sijamuodot
essiivi mäihänä mäihinä
translatiivi mäihäksi mäihiksi
abessiivi mäihättä mäihittä
instruktiivi mäihin
komitatiivi mäihine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mäihä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10