mäihä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) tuuri, munkki, hyvä onni
- Matille kävi mäihä, kun hän voitti lotossa kymmenen tuhatta euroa.
- (vanhahtava) jälsi, puilla ohut kasvusolukkokerros ulkokuoren alla, nilan ja puuaineksen välissä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmæi̯hæ/
- tavutus: mäi‧hä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mäihä | mäihät |
genetiivi | mäihän | mäihien (mäihäin) |
partitiivi | mäihää | mäihiä |
akkusatiivi | mäihä; mäihän |
mäihät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mäihässä | mäihissä |
elatiivi | mäihästä | mäihistä |
illatiivi | mäihään | mäihiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mäihällä | mäihillä |
ablatiivi | mäihältä | mäihiltä |
allatiivi | mäihälle | mäihille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mäihänä | mäihinä |
translatiivi | mäihäksi | mäihiksi |
abessiivi | mäihättä | mäihittä |
instruktiivi | – | mäihin |
komitatiivi | – | mäihine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mäihä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mäihä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10