tuuri

Wikisanakirjasta
Katso myös: Tuuri

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuuri (5)

  1. (arkikieltä) hyvä onni
    Matilla oli tuuria, kun hän voitti lotossa kymmenen tuhatta euroa.
  2. (puhekieltä) vuoro

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uːri/, [ˈt̪uːri]
  • tavutus: tuu‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuuri tuurit
genetiivi tuurin tuurien
(tuurein)
partitiivi tuuria tuureja
akkusatiivi tuuri;
tuurin
tuurit
sisäpaikallissijat
inessiivi tuurissa tuureissa
elatiivi tuurista tuureista
illatiivi tuuriin tuureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuurilla tuureilla
ablatiivi tuurilta tuureilta
allatiivi tuurille tuureille
muut sijamuodot
essiivi tuurina tuureina
translatiivi tuuriksi tuureiksi
abessiivi tuuritta tuureitta
instruktiivi tuurein
komitatiivi tuureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta tur ’onni’[1] < ranska[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kirsti Aapala, Klaas Ruppel: Lomalle! Kielikello, 2017, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.