vuoro

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vuoro (1)

  1. jollekin määrätty määräaika, tai sallittu hetki teolle, esimerkiksi pelissä tai keskustelussa
    Kukin vuorollaan!
    Kun on puheiden vuoro, niin puhutaan.
    Puhu nyt asiaa, kun on sinun vuorosi kertoa mielipiteesi.
    Nyt on sinun vuorosi lyödä kortti pöytään.
  2. työaika, työvuoro; aamuvuoro, iltavuoro, yövuoro
    Loman jälkeen hän aloittaa puoleltapäivin ensimmäisen työvuoronsa.
  3. (merenkulku) vahti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuoro vuorot luo
genetiivi vuoron luo vuorojen luo
partitiivi vuoroa luo vuoroja luo
akkusatiivi vuoro; vuoron luo vuorot luo
sisäpaikallissijat
inessiivi vuorossa luo vuoroissa
elatiivi vuorosta luo vuoroista
illatiivi vuoroon luo vuoroihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi vuorolla luo vuoroilla
ablatiivi vuorolta luo vuoroilta
allatiivi vuorolle luo vuoroille
muut sijamuodot
essiivi vuorona luo vuoroina luo
translatiivi vuoroksi luo vuoroiksi
abessiivi vuorotta vuoroitta
instruktiivi vuoroin
komitatiivi vuoroine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

linja-autovuoro, puheenvuoto, vuoroaika, vuoroaskel, vuoroauto, vuorohiihto, vuorokausi, vuoronumero, vuoropari, vuoropuhelu, vuorotuli

Idiomit[muokkaa]

  • vuoroin vieraissa

Aiheesta muualla[muokkaa]