jono

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jono (1)[1]

  1. peräkkäin järjestyneiden ihmisten tai muiden alkioiden joukko
    Peräkkäin järjestyneet ihmiset muodostavat jonon.
    Ihmiset odottavat jonossa.
  2. muodostelma tai tilanne jossa jonotetaan jotain; myös odotusaika
    somalialaisten perhesidehakemusten jono
    Kelassa jono asumistukinumeroon oli aamulla 9 minuuttia 44 sekuntia.
  3. (sodankäynti) ryhmittymismuoto, jossa sotilaat ovat peräkkäin noin askelen päässä toisistaan

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

autojono, avojono, jonoteoria, jonovuoristo, kolmijono, leikkausjono, leipäjono, nelijono, normaalijono, parijono, ruokajono, soppajono, taksijono, tunturijono, vaarajono, vaunujono, vuorijono

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1