vuorotyö

Suomi

Substantiivi

vuorotyö (19)

1. työaikamuoto, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennakolta sovituin ajanjaksoin

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋuo̯roˌt̪yø̯/
• tavutus: vuo‧ro‧työ

Etymologia

yhdyssana sanoista vuoro ja työ

Käännökset

1. työaikamuoto, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennakolta sovituin ajanjaksoin

englanti: shift work ruotsi: skiftarbete

turkki: vardiyalı çalışma

Liittyvät sanat

• työvuoro

Synonyymit

• tuurityö

Alakäsitteet

• kaksivuorotyö, kolmivuorotyö

Aiheesta muualla

• vuorotyö Kielitoimiston sanakirjassa