onnistaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

onnistaa (53) (taivutus[luo])

  1. (intransitiivinen) olla onnekas
    Minua onnisti.
    Heitä varmaankin onnistaa ensi kerralla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈonːistɑː]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: on‧nis‧taa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Huomautukset[muokkaa]

  • Vaatii subjektin sijaksi partitiivin.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

onnistaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä onnistaa