kuulo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuulo (1)
- kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
- Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.
- Väinö menetti kuulonsa sodassa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuːlo/
- tavutus: kuu‧lo
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuulo | kuulot |
| genetiivi | kuulon | kuulojen |
| partitiivi | kuuloa | kuuloja |
| akkusatiivi | kuulo; kuulon |
kuulot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulossa | kuuloissa |
| elatiivi | kuulosta | kuuloista |
| illatiivi | kuuloon | kuuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulolla | kuuloilla |
| ablatiivi | kuulolta | kuuloilta |
| allatiivi | kuulolle | kuuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulona | kuuloina |
| translatiivi | kuuloksi | kuuloiksi |
| abessiivi | kuulotta | kuuloitta |
| instruktiivi | – | kuuloin |
| komitatiivi | – | kuuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
|
Ks. kuuloaisti |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
ikäkuulo, korvakuulo, kuuloaisti, kuuloaistimus, kuuloalue, kuuloelin, kuuloetäisyys, kuulohallusinaatio, kuuloharha, kuulohavainto, kuulohermo, kuulokeskus, kuulokoira, kuulokoje, kuulokoje, kuulokyky, kuulokynnys, kuulolaite, kuuloluu, kuulomatka, kuulomuisti, kuulonheikkenemä, kuulonhuolto, kuulonsuojain, kuulontarkastus, kuulontutkimus, kuulopuhe, kuuloraja, kuuloseula, kuulosuojain, kuulotorvi, kuulovamma, kuulovartija, kuulovartio, kuulovika, kuulovirhe
Idiomit[muokkaa]
- ei tule kuuloonkaan
- ei käy päinsä; ei missään nimessä
- Ei tule kuuloonkaan, että lähtisit yksin matkalle.
- ei käy päinsä; ei missään nimessä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuulo Kielitoimiston sanakirjassa