kuulo

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuulo (1)

  1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
    Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.
    Väinö menetti kuulonsa sodassa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuulo kuulot luo
genetiivi kuulon luo kuulojen luo
partitiivi kuuloa luo kuuloja luo
akkusatiivi kuulo; kuulon luo kuulot luo
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulossa luo kuuloissa
elatiivi kuulosta luo kuuloista
illatiivi kuuloon luo kuuloihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulolla luo kuuloilla
ablatiivi kuulolta luo kuuloilta
allatiivi kuulolle luo kuuloille
muut sijamuodot
essiivi kuulona luo kuuloina luo
translatiivi kuuloksi luo kuuloiksi
abessiivi kuulotta kuuloitta
instruktiivi kuuloin
komitatiivi kuuloine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuuloaisti, kuuloaistimus, kuuloalue, kuuloelin, kuuloetäisyys, kuulohallusinaatio, kuuloharha, kuulohavainto, kuulohermo, kuulokeskus, kuulokoje, kuulokyky, kuulokynnys, kuulolaite, kuuloluu, kuulomatka, kuulomuisti, kuulonheikkenemä, kuulonhuolto, kuulonsuojain, kuulontarkastus, kuulontutkimus, kuulopuhe, kuuloraja, kuuloseula, kuulosuojain, kuulotorvi, kuulovamma, kuulovartija, kuulovartio, kuulovika, kuulovirhe

Aiheesta muualla[muokkaa]