Siirry sisältöön

kuulo

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kuulo (1)

  1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
    Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.
    Väinö menetti kuulonsa sodassa.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkuːlo/
  • tavutus: kuu‧lo

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuulo kuulot
genetiivi kuulon kuulojen
partitiivi kuuloa kuuloja
akkusatiivi kuulo;
kuulon
kuulot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulossa kuuloissa
elatiivi kuulosta kuuloista
illatiivi kuuloon kuuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulolla kuuloilla
ablatiivi kuulolta kuuloilta
allatiivi kuulolle kuuloille
muut sijamuodot
essiivi kuulona kuuloina
translatiivi kuuloksi kuuloiksi
abessiivi kuulotta kuuloitta
instruktiivi kuuloin
komitatiivi kuuloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuulo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ikäkuulo, korvakuulo, kuuloaisti, kuuloaistimus, kuuloalue, kuuloelin, kuuloetäisyys, kuulohallusinaatio, kuuloharha, kuulohavainto, kuulohermo, kuulokeskus, kuulokoira, kuulokoje, kuulokone, kuulokyky, kuulokynnys, kuulolaite, kuuloluu, kuulomatka, kuulomuisti, kuulonheikkenemä, kuulonhuolto, kuulonsuojain, kuulontarkastus, kuulontutkimus, kuulopuhe, kuulopuhelin, kuuloraja, kuuloseula, kuulosuojain, kuulotorvi, kuulovamma, kuulovartija, kuulovartio, kuulovika, kuulovirhe

Idiomit

[muokkaa]
  • ei tule kuuloonkaan
    1. ei käy päinsä; ei missään nimessä
      Ei tule kuuloonkaan, että lähtisit yksin matkalle.

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuulo Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 566, 3669 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa