kuuro

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kuuro

  1. sellainen, joka ei kuule; täysin kuulematon
  2. (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei kuuntele tai suostu kuuntelemaan hänelle osoitettua puhetta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkuːro]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuuro (1)

  1. henkilö, jonka kuuloaisti ei toimi
  2. lyhytaikainen sade

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkuːro]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kuuro kuurot
genetiivi kuuron kuurojen
(kuuroin)
partitiivi kuuroa kuuroja
akkusatiivi kuuro; kuuron kuurot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kuurossa kuuroissa
elatiivi kuurosta kuuroista
illatiivi kuuroon kuuroihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kuurolla kuuroilla
ablatiivi kuurolta kuuroilta
allatiivi kuurolle kuuroille
Muut
essiivi kuurona kuuroina
translatiivi kuuroksi kuuroiksi
abessiivi kuurotta kuuroitta
instruktiivi kuuroin
komitatiivi kuuroine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]