kuulla

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuulla

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kuu

Verbi[muokkaa]

kuulla (67) (taivutus[luo])

  1. (fysiologia) aistia ääntä korvillaan
    En kuullut herätyskelloa aamulla.
    Kuuletko vielä heinäsirkkojen sirityksen?
  2. (imperatiivissa) huomiota kiinnittävä ja sanottavaa painottava ilmaus
    Kuule, Pekka!
    Tämä ei ole kuulkaa leikin asia!
    Kuulepas nyt, hyvä ystävä...
  3. saada tietoonsa (kuuloaistin avulla)
    Oletko kuullut mitä naapurille kävi?
    Kuulin että hän kaatui moottoripyörällä.
    Tästä vielä kuullaan!
  4. (oikeustiede) hankkia jonkun mielipide tai kanta käsiteltävään asiaan
    Lääkäriä kuullaan todistajana doping-oikeudenkäynnissä.
    Saako velan ehtoja muuttaa takaajaa kuulematta?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːlːɑˣ/
  • tavutus: kuul‧la

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuulla Kielitoimiston sanakirjassa