kuulla

Suomi

Substantiivi

kuulla

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kuu

Verbi

kuulla (67) (taivutus[luo])

1. (fysiologia) aistia ääntä korvillaan

   En kuullut herätyskelloa aamulla.

   Kuuletko vielä heinäsirkkojen sirityksen?

2. (imperatiivissa) huomiota kiinnittävä ja sanottavaa painottava ilmaus

   Kuule, Pekka!

   Tämä ei ole kuulkaa leikin asia!

   Kuulepas nyt, hyvä ystävä...

3. saada tietoonsa (kuuloaistin avulla)

   Oletko kuullut mitä naapurille kävi?

   Kuulin että hän kaatui moottoripyörällä.

   Tästä vielä kuullaan!

4. (oikeustiede) hankkia jonkun mielipide tai kanta käsiteltävään asiaan

   Lääkäriä kuullaan todistajana doping-oikeudenkäynnissä.

   Saako velan ehtoja muuttaa takaajaa kuulematta?

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlːɑˣ/
• tavutus: kuul‧la

Käännökset

1. aistia ääntä korvillaan

afrikaans: hoor albania: dëgjoj aputai: liuŋ bulgaria: чувам englanti: hear, (huomio) listen up espanja: oír, sentir esperanto: aŭdi hollanti: horen indonesia: dengar, mendengar islanti: heyra italia: udire, sentire katalaani: oir, sentir kroaatti: čuti latvia: dzirdēt liettua: girdėti liivi: kūlõ norja: høre, (uusnorja) høyra

pohjoissaame: gullat portugali: ouvir puola: słyszeć ranska: entendre, ouïr, (huomio) écouter ruotsi: höra saksa: hören serbia: čuti, чути slovakki: počuť, čuť tanska: høre tšekki: slyšet turkki: duymak ukraina: чути valkovenäjä: чуць venäjä: слышать vepsä: kulda viro: kuulma võro: kuuldma

Liittyvät sanat

kuullos, kuunnella, kuulua, kuulu, kuuluisa

Johdokset

• adjektiivit: kuultava, kuuluisa, kuuliainen
• adverbit: kuulemma
• substantiivit: kuulema, kuulija, kuulo, kuulu
• verbit: kuulua, kuuluttaa, kuulustaa, kuulustella

Idiomit

• kuulla kunniansa
  1. saada moitteita
• Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.

Aiheesta muualla

• kuulla Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 13, 566, 3669 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa