hoor

Hollanti

Partikkeli

hoor

1. ilmaisee kuulijan vakuuttelua, kuule, varmasti
2. ilmaisee edellistä väitettä vastustavaa kantaa, kuitenkin, silti

Verbi

hoor

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä horen
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä horen
3. imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä horen

Viro

Substantiivi

hoor (gen hoora, part hoora)

1. huora

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22i (k`ülm) külm

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	hoor	hoorad
genetiivi	hoora	hoorade
partitiivi	hoora	hoori hoorasid
illatiivi	hoora hoorasse	hooradesse hoorisse
inessiivi	hooras	hoorades hooris
elatiivi	hoorast	hooradest hoorist
allatiivi	hoorale	hooradele hoorile
adessiivi	hooral	hooradel hooril
ablatiivi	hooralt	hooradelt hoorilt
translatiivi	hooraks	hooradeks hooriks
terminatiivi	hoorani	hooradeni
essiivi	hoorana	hooradena
abessiivi	hoorata	hooradeta
komitatiivi	hooraga	hooradega

Liittyvät sanat

• lits
• libu