kuulustella
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuulustella (67) (taivutus[luo])
- kysyä toistuvasti kysymyksiä tarkoituksena selvittää jokin asia; selvittää tapahtumien kulkua rikostutkinnan osana
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuːlusˌt̪elːɑˣ/
- tavutus: kuu‧lus‧tel‧la
Käännökset[muokkaa]
1. kysyä toistuvasti kysymyksiä tarkoituksena selvittää jokin asia
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kuulustelija, kuulustelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuulustella Kielitoimiston sanakirjassa