kuulustelu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuulustelu
- tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan jostakin asiasta; erityisesti poliisin suorittama
- Nainen on kuulustelussa tunnustanut syyllisyytensä ja hänet on pidätetty.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuːlusˌt̪elu/
- tavutus: kuu‧lus‧te‧lu
Etymologia[muokkaa]
johdettu suomen kielen verbistä kuulustella
Käännökset[muokkaa]
1. tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
ehtolaiskuulustelu, kertauskuulustelu, korotuskuulustelu, kuulustelukutsu, kuulustelupöytäkirja, loppukuulustelu, poliisikuulustelu, ristikuulustelu, uusintakuulustelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuulustelu Kielitoimiston sanakirjassa