kuulustelu
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuulustelu (2)
- tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan jostakin asiasta; erityisesti poliisin suorittama
- Nainen on kuulustelussa tunnustanut syyllisyytensä ja hänet on pidätetty.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːlusˌt̪elu/
- tavutus: kuu‧lus‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuulustelu | kuulustelut |
genetiivi | kuulustelun | kuulustelujen kuulusteluiden kuulusteluitten |
partitiivi | kuulustelua | kuulusteluita kuulusteluja |
akkusatiivi | kuulustelu; kuulustelun |
kuulustelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuulustelussa | kuulusteluissa |
elatiivi | kuulustelusta | kuulusteluista |
illatiivi | kuulusteluun | kuulusteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuulustelulla | kuulusteluilla |
ablatiivi | kuulustelulta | kuulusteluilta |
allatiivi | kuulustelulle | kuulusteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuulusteluna | kuulusteluina |
translatiivi | kuulusteluksi | kuulusteluiksi |
abessiivi | kuulustelutta | kuulusteluitta |
instruktiivi | – | kuulusteluin |
komitatiivi | – | kuulusteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuulustelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]johdettu suomen kielen verbistä kuulustella
Käännökset
[muokkaa]1. tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ehtolaiskuulustelu, kertauskuulustelu, korotuskuulustelu, kuulustelukutsu, kuulustelupöytäkirja, loppukuulustelu, poliisikuulustelu, ristikuulustelu, uusintakuulustelu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuulustelu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 647 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa