Siirry sisältöön

kuulustelu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuulustelu

  1. tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan jostakin asiasta; erityisesti poliisin suorittama
    Nainen on kuulustelussa tunnustanut syyllisyytensä ja hänet on pidätetty.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːlusˌt̪elu/
  • tavutus: kuu‧lus‧te‧lu

Etymologia[muokkaa]

johdettu suomen kielen verbistä kuulustella

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ehtolaiskuulustelu, kertauskuulustelu, korotuskuulustelu, kuulustelukutsu, kuulustelupöytäkirja, loppukuulustelu, poliisikuulustelu, ristikuulustelu, uusintakuulustelu

Aiheesta muualla[muokkaa]