kuuleminen

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuuleminen

  1. se, että kuulee; kuulla-verbistä muodostettu teonnimi
    Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
  2. se, että kuullaan; kansalaisille tai muille asianosaisille annettu tilaisuus kommentoida päätöstä; asiantuntijoiden haastattelu johonkin liittyen
    Todistajien kuuleminen vie aikansa.
    Muotovirhe kuulemisessa kumosi irtisanomispäätöksen.

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuuleminen

  1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä kuulla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuuleminen kuulemiset
genetiivi kuulemisen kuulemisten
kuulemisien
partitiivi kuulemista kuulemisia
akkusatiivi kuuleminen; kuulemisen kuulemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulemisessa kuulemisissa
elatiivi kuulemisesta kuulemisista
illatiivi kuulemiseen kuulemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulemisella kuulemisilla
ablatiivi kuulemiselta kuulemisilta
allatiivi kuulemiselle kuulemisille
muut sijamuodot
essiivi kuulemisena
(kuulemisna)
kuulemisina
translatiivi kuulemiseksi kuulemisiksi
abessiivi kuulemisetta kuulemisitta
instruktiivi kuulemisin
komitatiivi kuulemisine-
+ omistusliite