kuuleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuuleminen (38)
- se, että kuulee; kuulla-verbistä muodostettu teonnimi
- Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
- se, että kuullaan; kansalaisille tai muille asianosaisille annettu tilaisuus kommentoida päätöstä; asiantuntijoiden haastattelu johonkin liittyen
- Todistajien kuuleminen vie aikansa.
- Muotovirhe kuulemisessa kumosi irtisanomispäätöksen.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuleminen | kuulemiset |
| genetiivi | kuulemisen | kuulemisten kuulemisien |
| partitiivi | kuulemista | kuulemisia |
| akkusatiivi | kuuleminen; kuulemisen |
kuulemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulemisessa | kuulemisissa |
| elatiivi | kuulemisesta | kuulemisista |
| illatiivi | kuulemiseen | kuulemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulemisella | kuulemisilla |
| ablatiivi | kuulemiselta | kuulemisilta |
| allatiivi | kuulemiselle | kuulemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulemisena (kuulemisna) |
kuulemisina |
| translatiivi | kuulemiseksi | kuulemisiksi |
| abessiivi | kuulemisetta | kuulemisitta |
| instruktiivi | – | kuulemisin |
| komitatiivi | – | kuulemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuulemis- | |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuuleminen Kielitoimiston sanakirjassa