aistia

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aistia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta aisti

Verbi[muokkaa]

aistia (61) (taivutus)

  1. havaita, tuntea aisteilla

Etymologia[muokkaa]

Gustaf Renvallin 1830-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑ̝istiɑ̝]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aistinelin, aistinsolu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aistia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.