kuulu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kuulu (1) (komparatiivi kuulumpi, superlatiivi kuuluin) (taivutus[luo])

  1. kuuluisa
    Näe peto, jonka tähden käännyin; auta / sen ohi mua, viisas kuulu! Multa / se vapisuttaa poven ynnä ponnen.
    (Dante Aleghieri: Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːlu/
  • tavutus: kuu‧lu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

maailmankuulu, maankuulu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuulu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

kuulu

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä kuulua